Ja saman tien, kun tämän tekstin aloitan, mietit varmaan, että hohhoijaa, eiköhän jokainen osaa hengittää, kun kerran tällä Telluksella tallaa... Tai sitten lopettaa tallaamisen. Yksinkertaista.
Näinhän se on, jokainen meistä osaa hengittää. Mutta uskallan väittää, että useat meistä hengittävät päin prinkkalaa, kun puhutaan kestävästä äänentuotosta. Miksikö uskallan näin väittää? Olen törmännyt asiaan ensin itseni kohdalla, ja sittemmin asiakkaiden kohdalla. Aina uudelleen sisäänhengityksen korjaaminen tuottaa ääneen kestävyyttä ja sitä toivottua jaksamista.
Luulin, että hengitykseni on ihan kunnossa - olenhan laulunopettaja ja lisäksi joogaopettaja, ja molemmissa hengitys on tärkeässä osassa fyysisen tekemisen ohella. Arvaat, että ei, hengitys ei ollut hengitys kohdillaan. Kerronpa seuraavassa sen pointin, mikä monella menee sisäänhengityksessä metsään.
Monesta suunnasta kerrotaan, että tarvitsemme happea, meidän pitää hengittää happea keuhkoihin isosti, jotta keho saa happea. Aineenvaihdunnan jäte eli hiilidioksidi tulee puhaltaa voimakkaasti ulos, ja silloin voimme hyvin.
Asia on itseasiassa juurikin päinvastoin - mitä voimakkaammin puhallamme ulos ja hengitämme isosti sisään, sitä vähemmän kroppa saa happea käyttöönsä. Siis vähemmän.
Iso sisäänhengitys ei siis turvaa hapen pääsemistä kehon solujen käyttöön, miksi? Tähän tulee apuun ystävämme Christian Bohr, joka jo vuonna 1904 löysi ilmiön, jossa verenkierrossa oleva happi irtautuu verenkierrosta solujen käyttöön nimenomaan hiilidioksidin avulla. Ilmiö nimettiin löytäjänsä mukaan Bohr-efektiksi. Jos kehossa on suhteellisesti happea enemmän kuin hiilidioksidia, sitä tehottomammin keho pystyy hyödyntämään hapen. Ja tämä nimenomaan saa äänentuottoelimistön jäykistymään: lihakset, hermosto ja verenkierto.
Miten sitten kannattaa hengittää, jotta ääni toimisi? No ihan ensimmäisenä kannattaa tarkkailla, ettei hauko ilmaa sisään. Tavallisessa puheessa normaalin hengityksen ilmamäärä on aivan riittävä, et tarvitse valtavasti ilmaa keuhkoihisi, jotta ääni kantaisi ja kestäisi, päinvastoin. Liian iso hengitys liikapaineistaa äänen ja puheesta tulee hengästynyttä, ja lauseiden lopuissa joutuu puhaltamaan liiallisen ilman pois.
Optimaalinen ääntöhengitys on syvä ja vapaa, sopivan laajuinen ja koko kehossa tuntuva. Rintakehä elää hengityksen mukana, mutta hartiat pysyvät vapaina. Tärkeintä on keskittyä koko torson kolmiulotteiseen laajenemiseen: eteen - taakse - sivuille.
Monelle on valtava ahaa-elämys, että hengitys tuntuu myös selän puolella, selkäkin hengittää!
Itse kuvittelin hengittäväni ihan mukavasti sisään, ei siinä mitään korjattavaa ole, mutta olin väärässä. Muutokset olivat pieniä, mutta niillä on ollut aivan valtava merkitys oman ääneni kestävyyteen ja kantavuuteen. Bonuksena olen löytänyt sen ilon, mitä laulaminen on, kun ääni toimii aina, kun sen haluan toimivan.
Millaisia tuntemuksia uusi hengitystapa tuo? Kuinka ääni toimii nyt?