Artikulaatio - tuo äänentuoton kruununjalokivi!
Olet ehkä ollut tilanteessa, jolloin puhe tai laulu ei ole selkeitä, tai tuntuu ihan kuin olisi peruna suussa.
Tai ehkä olet joutunut kysymään vastapuolelta, että ”mitä sä oikeastaan sanot”, etkä siis saa selvää siitä, mitä vastapuoli puhuu.
Näissä kyse on usein artikulaatiosta tai pikemminkin sen puutteesta - ja siitä, kuinka äänentuoton kokonaisuus toimii.
Mitä tapahtuu, kun artikuloidaan?
Kieli on työssä silloin, kun puhutaan tai lauletaan. Se on artikulaation päälihas.
Lihaskalvojen eli faskioiden kautta olemme yhteydessä kehon eri osiin.
Kudokset liittyvät toisiinsa lihaskalvojen avulla - lihakset luihin - ja jänteet on osa tätä faskiakalvostoa.
Kielessä on myös tätä faskiaa, ja kielessä on myös kahdeksan eri lihasta - neljä sisäistä lihasta, jotka muokkaavat kielen muotoa, ja neljä ulkoista lihasta, jotka liikuttavat ja sitovat kieltä.
Kun tiedostat kielessä olevan sekä faskiaa, joka on vahvaa koossapitävää kudostaa että lihasta, joka on taas fyysisesti työtä tekevää kudosta, niin ymmärrät kielen olevan valtavan tärkeä osa artikulaatiota.
Jotta kieli toimii optimaalisesti, tulisi näiden 8 eri lihaksen olla tasapainossa. Tämän lisäksi faskiat eli lihaskalvokokonaisuus tulisi olla joustavat ja tasapainoiset.
Kun kaikki on optimaalista, ääni toimii kestävänä, äänen käheytyminen tai äänenlaadun heikkeneminen on muisto vain.
Yksinkertaista, eikö!
Miksi silti useat kokevat äänen väsymistä, rasittumista, puheen puuroutumista?
Meillä on kasvojen alueella kymmeniä lihaksia, joita käytämme valitettavan vähän aikuisina.
Lapsena eri ilmeitä voi olla 400, mutta koulusta päästyämme ilmeet ovat kaventuneet vain sataan - ajattele!
Vaikka ilmeitä on edelleen paljon, niitä on neljä kertaa vähemmän kuin silloin lapsena, jolloin spontaanisti käytimme kaikkia kasvojen alueen lihaksia monipuolisesti - eikä silloin tunnettu kaulan lihasten kiristyvän tai jännityspäänsäryn nousevan, saati äänen väsyvän.
Unohdimme jossain välissä ne tärkeät, pienet lihakset ja liikkeet, jotka pitävät äänenkin toiminnassa.
Sen lisäksi, että kieli on meillä artikulaation moottori, artikulaatioon tarvitaan siis myös muoto.
Kasvot ja huulet liikkuessaan muodostavat äänen virralle muodon - eli tarvitsemme suuta.
Tarvitsemme tätä muotoa, jotta puhuttuun tai laulettuun tekstiin saadaan selkeyttä.
Tarvitsemme kieltä siihen, että saamme oikean muodon suun sisälle, jotta vokaali kuulostaa sille juuri oikealle vokaalille.
Kokeilepa seuraavaksi eri vokaaleita (i, e, a, o, u): miltä ne tuntuvat suun sisällä?
Huomaat, että jokaisella vokaalilla on eri tila suun sisällä - ja kieli on se, joka muovaa tuota tilaa.
Ja käsi pystyyn, kenellä kieli karkaa kohti kurkkua sanoessasi nuo vokaalit peräkkäin?! Sen ei tulisi karata kurkkua kohti, vaan pysyä edessä.
Silloin puhe pysyy soljuvana ja kestävänä, laulaminen helppona ja vapaana.
Kieltä, huulia ja kasvojen lihaksia tarvitsemme myös konsonanttien muodostamiseen. Konsonantit puolestaan ovat joko soinnillisia tai soinnittomia (suomen kielessä p, t, k, s).
Kuultavan äänen aikaan saamiseksi tarvitaan vielä ilmavirta äänihuulien välistä, jotta saamme aikaan äännön.
Yhdessä nämä muodostavat artikulaation.
Tasapainon hakeminen on minulle kaikessa toiminnassa tärkeää, koska jotta artikulaatio olisi selkeää me tarvitsemme tasapainoa näiden kaikkien elementtien kesken.
Muoto, jonka avulla kieli auttaa luomaan vokaalit ja konsonantit, sekä ääntö eli kuuluva ääni, joka syntyy yhteistyössä äänihuulten ja optimaalisen hengityksen tuoman ilmanpaineen kesken.
Muoto ja ääntö - nämä ovat ne kaksi elementtiä, jotka tarvitaan selkeään artikulaatioon, kun halutaan saada viesti selkeästi perille - oli se sitten laulettua tekstiä tai olisi puhuttua tekstiä.
Me tarvitsemme tasapainon näiden elementtien välille.
Palataan vielä kieleen.
Kieli siis on lihaksia, ja sen lisäksi kielen lihaksia ympäröivät vahvat lihaskalvot.
Jos nuo lihaskalvot muodostavat kielessä liian vahvan sidoksen, voi kyseessä olla kireä kielijänne, joka voi rajoittaa artikulaatiota ja rasittaa ääntä.
Kireä kielijänne on itselleni läheinen aihe, sillä oma kielijänteeni on ollut kireä - ja sitä se on edelleen kahdesta jänteen vapautusleikkauksesta huolimatta.
Ensimmäisen kerran kielijännettä leikattiin jo 3kk ikäisenä vauvana, ja uudelleen aikuisena, kun laulua opiskellessa kielen alapinta oli jatkuvasti aivan ruvella, ja siihen sattui kieltä ylöspäin tavoitellessa.
Olin aivan uuden edessä, kun kieli yht’äkkiä nousikin kitalakeen JA sain pidettyä suuni auki samalla - eikä kieleeni sattunut!
Kun kieli on jumissa tai kielijänne on kireä
Kieli voi olla kireä niin, että siinä on ulkoinen merkki eli kielen alla on näkyvissä selkeä kalvoinen osuus.
Kielijänne voi olla myös posteriorisesti kireä, jolloin kieli ei pääse toimimaan sillä laajuudella, mitä se mitä se normaalisti toimisi, vaikka siinä ei näy kalvoista osaa.
Kielen liikkeiden rajoitteet vaikuttaa tosiasiassa niin, ettei kieli toimi sillä laajuudella mitä sen tulisi toimia, ja se väsyttää.
Tämä heti vaikuttaa artikulaatioon: kieli ei pysty toimimaan sillä laajuudella mitä se tulisi toimia, ja silloin kielen ympärillä olevat lihakset tekevät ylimääräistä työtä äänteiden muodostamiseen.
Eli kieli ei nouse ehkä riittävän ylös tai koko mitaltaan, kun se vapaana voisi nousta reilusti kielen kärjestä tai päästä levenemään ylös kohti kitalakea.
Sama efekti tulee silloin, kun kielen lihakset ovat jumissa.
Kun kieli on jumissa se vaikuttaa tekstin selkeyteen ymmärrettävästi, koska äänteiden muodostaminen vie energiaa.
Pitkään puhuessa tämä tulee ilmi siinä, että puhe alkaa ehkä puuroutua tai alkaa väsyttää.
Ja se taas johtaa siihen, että kurkun lihakset voivat kiristyä - ja mitä siitä seuraa: ääni ei jaksa toimia hyvin.
Kuten huomaat, kielen merkitys on todellakin suuri artikulaatiossa!
Jos mietit sitä että onkos mulla nyt sitä kireä kielijänne tai miten oma kieli toimii tässä artikulaatiossa, niin kielijumppa auttaa pitämään kielen lihaksistoa aktiivisena.
Kun kaikki kielen kahdeksan lihasta saa toimintaa - toiset venytystä ja toiset vahvistusta - löytyy se tasapaino.
Kun se tasapaino löytyy tai ollaan tulossa tasapainoisempaan tilaan, niin myös tekstin tuotto ja artikulaatio on helpompaa ja äänenkäyttö tuntuu sujuvammalta.
Voit testata itse, jos puhut ilman huulien aktiivista käyttämistä.
Voimme puhua aika ilmeettömästi eikä suun tarvitse hirveästi liikkua, ja tulemme kuitenkin suht koht ymmärretyiksi.
Onko tämä sinun luontainen tapasi puhua?
Kun tekstin tuottava muoto häviää, se ei kuulosta niin selkeältä, kuten huomaat.
Jos olet tottunut käyttämään ääntäsi ilmeettömästi, et käytä kasvojen lihaksia tasapainoisesti.
Toiset lihakset on ihan löysänä ja toiset lihakset kiristyy, ja usein ne kiristyvät lihakset löytyvät kurkusta.
Mitä enemmän käyttämme muotolihaksia, suun sisäisiä sekä kasvojen lihaksia, äänteiden muodostamiseen, sitä selkeämpää artikulaatio on, ja sitä helpompaa ja vapaampaa ääntä on käyttää.
Tietenkin, jos olet tottunut puhumaan vähäisin kasvojen liikkein, lihakset väsyvät niitä käyttäessä, ja vähintäänkin voi tuntua omituiselta liikutella kasvoja ja kieltä suuremmin.
Kaikki lihaksilla tehtävä työ on kuin mikä tahansa lihaskuntojumppa: ensin lihakset löydetään, sitten niitä käytetään, ne saattavat väsyä käytössä, joten niitä myös huolletaan.
Artikulaatiolihasten treenaaminen ei eroa millään tavalla muiden lihasten treenaamisesta.
Vinkkini sinulle:
Jumppaa siis kieltä - erilaiset pyörittelyt ja kielen työntäminen ulos ovat mainioita.
Kiinnitä huomiota siihen, kuinka käytät suun ympäröiviä lihaksia ja kasvoja.
Katso peilistä, miltä näytät: liikkuuko suu puhuessasi vai ei.
Herättele kasvojen lihaksia ilmeilemällä peilin edessä.
Kokeile laulaa tai puhua tämän jälkeen - mitä tapahtuu, miltä tuntuu.
Artikulaatio on siis viestin perille saattamisen ja selkeyden lähde.
Käytä artikulaatiotasi ja käytä niitä apuja, joita saat muodosta ja äännöstä, kasvoista ja kielestä.
Kaipaatko käytännön harjoituksia äänellesi?
Lataa maksuton Viisi vinkkiä kestävään äänenkäyttöön e-kirjanen, jossa saat käytännön harjoitukset videoineen äänellesi.
Comments