Moni on huomannut että nimenomaan suomen kielellä puhuessa ja suomen kieltä käyttäessä ääni lähtee helposti väsymään, ja voi miettiä, miksi näin käy.
Esimerkiksi paljon työkseen puhuvalla voi aluksi tuntua, että jaksaa hyvin ja ääni toimii tosi hyvin, mutta päivän mittaan huomaa, että tulee äänen selvittämisen tarvetta.
Ääni väsyy ja saattaa tuntua, että on pala kurkussa, limaa alkaa erittyä kurkkuun. Ja siitä vielä tulee lisää äänen selvittelyn tarvetta, koska tuntuu, että lima estää ääntä toimimasta.
Kuulostaako tutulta?
Suomen kielellä puhuessa käytetään kieltä vähän ja suomen kieli vetää helposti monotoniseen äänenkäyttötapaan.
Ääntä ei tartvitse käyttää kovin monipuolisesti ylös tai alas, ja puhutaan tasapaksusti. Pian tuntuu siltä, että ääni alkaa tarttua kiinni ja alkaa narista, ja ääni melkeinpä häviää.
Äänen monotonisuus - se, että ääni ei sisällä suuria vaihteluita - on rasittavaa äänielimistölle.
Ääntä monotonisesti käyttäessä lihaksisto kurkunpäässä, missä ääni syntyy, toimii ikään kuin pieneltä alalta ja hyvin yksipuolisesti.
Ääntä vaihtelevasti ja virtaavasti käytettäessä niin, että siinä on äänentason ja sävelkorkeuden vaihteluita, se auttaa myös lihaksistoa pysymään aktiivisena. Ja itse asiassa tällöin puhumisesta tulee myös paljon luontevampaa helpompaa ja kestävämpää.
Ja sen lisäksi sitä on mukavampi kuunnella!
Olet ehkä itsekin ollut sellaisessa tilanteessa kuuntelijana, jossa puhujan ääni on tasapaksua, eikä sitä jaksa kuunnella. Mielenkiinto lopahtaa jossain vaiheessa, vaikka se aihe voisi olla kiinnostava - ei vaan jaksa kuunnella, koska se puhujan ääni ei jaksa pitää mielenkiintoa yllä.
Ääni ei kerro sitä asiaa, mitä aiheen sisältö voisi olla - kiinnostaa!
Mutta äänen sävyt ja värikkyys ja kaikki se ei tue sitä sitä, että esityksestä tulisi kiinnostava.
Eli käytä ääntä monipuolisesti!
Tästä päästään äänenkorkeuksien vaihteluun.
Kun äänenkorkeuksissa on vaihtelua, luot sekä kuulijaan miellyttävämmän yhteyden, että lisäksi autat ääntä jaksamaan.
Monotonisuus on haaste, koska suomen kielessä ei tarvita sellaisia intonaatiota kuin vaikkapa ranskan kielessä, jossa intonaatiolla ja artikulaatiolla suuri merkitys sanoman sisältöön.
Suomen kieli ei vaadi suurta artikulaatiota eli suun tai huulten lihaksiston ei tarvitse tehdä suuria liikkeitä, kun taas vertaamalla vaikkapa sinne ranskan kielen, jossa artikulaatiokin on paljon tärkeämpää, kuten myös suun ja huulien hienomotoriikka.
Ranskan kielellä puhuttaessa suun ja kasvojen lihakset toimii monipuolisesti, kun taas suomen kielellä suun ja kasvon lihaksille työtä tulee melko vähän, varsinkin, kun artikulaatio jää vähän heikoksi, eikä suu saata kuin vähän aueta puhuessa.
Meidän ei siis tarvitse kovin paljon käyttää energiaa artikulaatioon, ja tulemme silti ymmärretyiksi.
Lihaksistolle tämä ei ole kovin hyväksi siinä mielessä, että lihakset eivät jaksa, tai helposti tulee käyttäneeksi yksipuolisesti lihaksia - ja artikulaatio jää puolittaiseksi.
Tässä päästään lihasten aktiivisuuteen ja balanssiin - tasapainoon.
Kun lihaksiston toiminta on balanssissa, osa lihaksista tekee työtä, ja se toisaalta auttaa rentouttamaan toisia lihaksia. Kun toiset lihakset toimivat, saavat toiset lihakset mikrotakoja, ja näin syntyy lihaksistoon balanssi, joka tuo virtaavuutta vapauttaa ääneen.
Kuulostaako järkevältä?
Moni kokee, että esimerkiksi englanniksi puhuessa on paljon helpompi jaksaa puhua. Miksi näin?
No ihan jo sen takia, että englannin kielessä käytetään paljon enemmän artikulaatiota. Teksti joka lausunta tapahtuu lähempänä suuta ja hampaita.
Suomen kielellä tekstin lausunta jää helposti vähän taakse, ja kieli laiskistuu ja saattaa toimia vain takaosastaan.
Jos laulat, mietipä, kumpaa seuraavista laulajatyypeistä edustat.
Jotkut laulavat ja laulua harrastavat ovat saattaneet huomata, että laulaessa ääni jaksaa paremmin. Ja se on hyvä merkki!
Jos kokemuksesi on, että laulaminen on helppoja ja koet, että lauluun ryhtyessä ääni pikku hiljaa lämpenee ja ääni vapautuu.
Joku kokee, että ensin ääni on jumissa, koska se on ikäänkuin puhemoodissa. Mutta laulamaan lähdettyä äänielimestö tuntuu heräävän, haasteet äänen kanssa häviää ja kaikki on vapaata.
Kun laulaminen vapauttaa ääntä, se on erinomaista apu, jota voit käyttää hyödyksi.
Tutki niitä mitä teet laulaessa vähän eri tavalla. Tutki sitä, mitä tapahtuu, kun laulat.
Todennäköisesti käytät aktiivisemmin hengitystä.
Tuet äänielimistöä hengityksellä niin, että ääni pääsee virtaamaan vapaasti.
Kun tutkii kehon ja hengityksen tapahtumia laulaessa, ja siirtää näitä asioita puheeseen, niin puheesta voi tulla vapaampaa, tuetumpaa ja ilmavampaa. Ja samalla mahdollinen monotonisuus vähenee myös.
Mutta jos olet niitä, jotka kokee laulamisen väsyttävän ja laulamaan lähtiessä tuntuu ihan hyvältä, mutta pikkuhiljaa laulamisen jatkuessa vähän pitempään ääni tuntuu väsyvän eikä toimi niin hyvin, saattaa ajatella omaavansa herkän äänen.
Herkän äänen, joka tarvitsee lämmittelyä, tai sitä pitää säästellä, jotta se säilyy tarpeelliseen hetkeen.
Jos ääni väsyy laulamisen myötä, niin todennäköisesti kurkunpään ympäristö lihaksista löytyy syyt, jotka haittaavat ääntä, ja ne heijastuvat sitten myös puheäänen.
Siinä tapauksessa, jos puheääni eikä myöskään lauluääni jaksa, täytyy lähteä tekemään töitä eri tavalla ja tiedostaen, että okei - mulla on nyt ehkä lihasasioita taustalla, eikä pysyvä ominaisuus (eli herkkä ääni). Ehkä nyt mun täytyy tehdä pieni lihastreeni.
Käytännön kokemukseni perusteella hyvin usein syyt voi löytyä nimenomaan kurkunpään ympäristön lihaksista, ja se johtuu lihasten epätasapainoisesta käytöstä, olipa haasteet puheessa tai laulussa.
Sivusin aiemmin suomen kielellä puhuttaessa käytettävän paljon kielen takaosaa. Kaikki jää taakse, eikä tarvita niin aktiivista kieltä ja suun etuosaa.
Näitä kielen ja suun etuosaa ja huulia tarvitaan ranskan ja englannin kielessä aktiivisesti ja enemmän kuin suomen kielessä. Artikulaatioon osallistuu suun/huulien ympäristön lihakset, kieli ja toki kurkunpään lihaksisto välillisesti, sillä ääni syntyy kurkunpäässä sijaitsevissa äänihuulissa.
Kurkunpään etuosan tunnistaa helposti rustoisesta aatamin omenasta, ja kurkunpää jatkuu taaksepäin kaulan sisällä kohti niskaa.
Kurkunpään sisältä löytyy äänihuulet ja äänihuulilihakset, ja kurkunpää ikään kuin ripustuu kaulan sisään lihaksilla.
Kaulalla ja niskalla ovat lihakset, jotka ympäröivät kurkunpäätä, ja poskilla ja rintakehällä on heijastuslihaksia.
Seuraavaksi voit testata yksinkertaisen kurkunpäätä ympäröivän lihaksiston vapautuksen, ja voin sanoa, että suurimmalla osalla nämä lihakset on todellakin jumissa!
Tunnista ja tunnustele käsillä kaulan sivuilla olevat vahvat, pystysuuntaiset lihakset (päännyökkääjälihas)
Vie kämmenen ulkosyrjät kallonpohjaan
Rentouta leuka ja kieli (älä myöskään puhu)
Lempeästi painaen kuljeta hitaasti kämmensyrjät kallonpohjasta kohti kurkunpäätä
Toista muutaman kerran
Voit tuntea kaulan sivulla päännyökkääjälihaksen olevan jännittynyt ja jos ne on valtavan jumissa, saattaa tulla aistimus kuulon lukkiutumisesta, paineesta kurkunpäässä, kaulalla, pään seudulla.
Huomiothan, ettet paina liian voimakkaasti kämmenselkää kaulaasi vasten, lempeä painallus riittää.
Miltä tuntuu nyt? Saitko kaulaasi, kurkkuusi ja kieleesi vapautta ja tilan tuntua? Entä luistaako ääni liukkaammin?
Kun haluat treenata äänestäsi vaikuttavan työvälineen, suuntaa Vaikuta äänelläsi -kurssille - katso tiedot tästä.